Annantupa laskeutuu Jouluun..

Tonttula on vihdoin koottu ja huomaan että 

joka jouluna siihen tulee aina lisää väkeä.

Tämä kuva on otettu pari vuotta sitten 

ja niinpä tässä näkyy vain pari hiippalakkia, 

nyt siellä vilisee jo paljon enemmän elämää.

Uudet kuvat ovat vielä kamerassa 

kun en ole ehtinyt niitä purkamaan...

¤

Lupasin tuossa aiemmin sitä 

helppoa pipariohjetta.

Niin helppo se on että  siihen tarvita kuin valmis piparitaikina

ja se idis!

Ja idis on, että leivot taikinan  sormenmittaisiksi torviksi,

ja laitat  torven sisään sinihomejuustoa!

¤

En ole sitä vielä itse tehnyt mutta  aion tehdä aatonaattona,

siis ensi sunnuntaina.

Täällä on silloin perhe koolla,

jolloin sitä on hyvä testailla.

¤

KilliMaaria tietysti tuo nenänpäänsä

lähelle että onko kissanherkkua..

No ei varmaan saata maistua?

¤

Kinkun se on oppinut jo varastamaan leivänpäältä

salaa, se on kissan taattua herkkua.

¤

Paistoin eilen porkkanalaatikot

ja tänään meni uuniin lanttulaatikot.

Mitä huomenna, sitä mietin vielä..

Mutta nyt Annan tupa

rauhoittuu joulun viettoon

mutta tarvitseville se on aina auki..!

Hyvää ja tunnelmallista Joulua

toivottaa 

Maireanna

Hedelmä-pähkinäpallot pukinkonttiin..

Joko alkaa olla lahjat hankittunna?

Jos vielä jotain puuttuu,

niin pyöräytä

jotain makeaa.

Nämä ovat nopeat ja vielä kauniin näköisiäkin..

varsinkin selloffaaniin pakattuna.

Ohje tulee tässä:

200 g kuivattuja viikunoita

½ dl vettä

1 dl cashefpähkinöitä

2 rkl  kaakaojauhetta

2 dl  kookoshiutaleita

Pinnalle:

noin ½ dl seesaminsiemeniä.

1

Poista viikunoista kova kanta.  Jauha viikunat ja vesi monitoimikoneessa.

Lisää cashefpähkinät  sekä kaakaojauhe ja pyöräytä kaikki aineet sekaisin.

2

Sekoita kookoshiutaleet  muiden aineiden joukkoon.

Muotoile massasta  pieniä palloja.

Pyörittele pallot 

seesaminsiemenissä

ja  säilytä jääkaapissa.

Kääri selloffaaniin.

¤

Tulen taas pian!

Kinkulle punasipulilisäke kaveriksi..

Nyt tulee tällaisia pikaisia mutta helppoja juttuja kaiken tohinan keskelle. Olin pikkujoulussa viikko sitten ja sieltä jäi mieleen erityisesti tämä  punasipulimarinadi. Se oli taivaallisen hyvää !

Ja ohje on yksinkertaisuudessaan vallan mainio, et tarvitse kuin neljä asiaa.. Niin, totta se on.

Tämä on minun muistisikuvani, jos siihen tulee muuta, niin sitten se on jo uusi juttu.

Tässä makumuistista ohje:

3 punasipulia

1 dl vettä

1 dl sokeria

1 dl etikkaa

1

Kuori ja viipaloi sipulit renkaiksi.

2

Mittaa kattilaan vesi, sokeri ja etikka.

Kiehauta että sokeri sulaa.

3

Lisää sipulirenkaat liemeen 

ja kypsennä hiljaisella lämmöllä

kunnes renkaat ovat pehmenneet.

4

Jäähdytä ja purkita.

Pidä kylmässä

tarjoiluun asti.

¤

Tämä tälläkertaa..tulen taas..pian!

terveisin

Maireanna 

Piparijäädyke

Kyllä luonto onkin nyt kaunis! Tuntuu joululle oikeasti.  Itselläni jouluvalmistelut jää aivan viimetippaan noidannuolen ansiosta, mutta onhan sitä ennenkin tehty joulu parissa päivässä..
Tietysti sitä olisi halunnut tehdä kaikki itse, mutta ehkä minä jotain ehdin vielä..onhan jouluun vielä kymmenkunta päivää?

Tavoitteeni olisi että ainakin tämän jäädykkeen teen joulupäiväksi, sen tekemiseen kun ei mene kaikkineen pakastuksineen kuin paripäivää. Ohjeen laitan tähän, kopsaa itsellesi!

Piparijäädyke

200 gr karpalotuorejuustoa

1 dl sokeria

2 rkl karpalo- tai puolukkalikööriä

10 piparkakkua

2½ dl vaahtoutuvaa vaniillikastiketta

Koristeeksi:

piparkakkuja

karpaloita tai puolukoita

1

Mausta tuorejuusto sokerilla ja liköörillä.

Murenna piparkakut ja sekoita ne

tuorejuuston joukkoon.

2

Vatkaa vanillikastike kovaksi vaahdoksi.

sekoita vaahto muiden aineiden joukkoon.

3

Kumoa seos yhteen litran vetoiseen jäädykevuokaan

(tai pieniin annosvuokiin)

Peitä kelmulla tai foliolla

ja pidä pakkasessa pari päivää.

4

Ota jäädyke pakastimesta 15-30 minuuttia ennen tarjoilua.

Kasta astia ulkopuolelta kuumaan veteen.

Kumoa jäädyke vadille ja koristele!

¤

Helppo, eikö vain? Tämä onnistuu varmasti minultakin...

Tunnelmallisia jouluvalmisteluja toivotellen

Maireanna

Noidannuolen uhrina

Tuli äkkipysähdys viime sunnuntaina.

Juuri nimipäiväksi  keksi noita heittää nuolensa ja pam! Ja tein ihan vaan sitä että laitoin lusikoita laatikkoon.
Hetkessä meni jalat alta,  ja nyt on päivät kuluneet Tramalia nappaillen että jotenkuten voi ajoittain jaloitella. Pakko on pian kuitenkin sänkyyn palata.

Arvatkaapa harmittaako?

Joulu on jo melkein oven takana ja kaikki on aivan alkutekijöissään. Kakut, tortut ja pullat oli tarkoitus tehdä tällä viikolla ja kortitkin pitäisi olla huomenna jo postissa.

Niin. Pitäisi. Vaan kun ei ole.

Seisaallaan tätäkin nopeasti naputtelin ja taas särky yltyy..voi itku!

Parempaa joulunalusaikaa Sinulle, palaan tänne kunhan vähän helpottaa..

Annan päivänä leivotaan!

Kaunis talvinen sää. Oikein sopiva Annanpäivälle. Ja perinteessä pysyen, on päivä, jolloin leivon aina jouluksi Annankakun. Ohjeeseen pääsee klikkaamalla kategoriat ja kahvikakut. Sinne olen sen tallentanut ja sieltä poimin ohjeen tänäänkin. En pidä tarkoituksella mielessäni mitään ohjetta, vaan tämä oma keittokirjani tallentaa ne kaikki. Sieltä voi kaikki muutkin etsiä ja kyllä näitä todella käydäänkin katsomassa? Huhuh, kun lukuja seuraa niin tulee ihan nöyrä olo. ISO KIITOS KAIKILLE!

Olen tänä jouluna päättänyt olla nuuka. Tuo tammikuu kun on tunnetusti ihan kamala! Tulee ne HÄRKÄVIIKOT. Silloin jos ei ole villasta sukanvarressa niin kylmä puree.. näin kaunokielellä sanottuna.

Luulenpa että tulevat ohjeeni painottuvatkin vastaisuudessa HÄRKÄVIIKKOJEN menuun:-)

Mutta nyt vietetään joulu mässäten. Löysin yhdestä blogista jännittävän helpon idean pipareista ja sen teen tässä joulun alla teillekkin vinkiksi. Oli todella hauska idea, voin luvata.

Palailen tänne essi edessä aivan pian. 

Mukavaa Annanpäivää ja toista adventtia

Toivottaapi

¤

Maireanna.

Nopeat etikkakasvikset

Alkuvalmisteluja Jouluun on hyvä aloittaa jo. Minä en aio leipoa kuin aivan vähän, mutta en ole päättänyt vielä mitä teen itse. Ehkä kristallipullia ja ihka ensimmäiseksi hedelmäkakku. Se onkin tehtävä pikimiten- siis pian! Tortut paistan valmiista voitaikinasta ja pipareita ehkä pellillinen ja siinä se kahvileivistä.

Kinkku paistuu varmaan aaton vastaisena yönä...muusta en tiedä. Eiköhän kuitenkin kaikkea löytyne kun aatto koittaa?

Tämä etikkakasvisjuttu tuntuu niin hyvälle, että tätä aion kokeilla kun on vielä niin helppokin.
Siis ohje on :

500 gr vihanneksia

( ruusukaalia, retiisejä, porkkanaa ja kukkakaalia)

tai ihan mitä oma mieliteko ehdottaa?

5 dl etikkaa

2½ dl vettä

1½ dl sokeria

2 laakerinlehteä

1 rkl sinapinsiemeniä

pari oksaa rosmariinia

1

Pilko pestyt ja kuoritut vihannekset suupalan

 kokoisiksi viipaleiksi ja lohkoiksi.

Laita ne puhtaaseen lasipurkkeihin.

Erottele halutessasi voimakkaan väriset kasvikset eri purkkeihin 

jotta ne eivät värjää muita.

2

Mittaa kattilaan etikka, vesi ja sokeri.

Lisää laakerinlehdet,

sinapinsiemenet ja rosmariinin oksat.

3

Kuumenna seos kattilassa kiehuvaksi 

keskilämmössä, välillä sekoittaen.

4

Kaada kuuma mausteliemi purkkeihin 

niin että kasvikset peittyvät.

Kaavi mukaan myös yrtit ja sinapinsiemenet.

5

Kierrä purkkien kannet kiinni ja anna jäähtyä.

Nosta jääkaappiin ja anna maustua pari tuntia,

tai yön yli.

¤

¤

Tämän ohjeen myötä, toivotan

Juhlallista 

Itsenäisyyspäivää!

Inkivääri-porkkanalohi

Tänään tuntui oikeasti talvelle. Pakkasta -10 astetta ja hiukan luntakin maassa.

On heti paljon valoisampaa ja mielikin virkistyy. Pitkä ankea pimeys on

kuin pois pyyhkäisty. Lumi valaisee.
¤

Olette ehkä huomanneet että joissakin aiemmin kirjoittamieni postausten

kuvien paikalla on mustaa. Poistelin vähän kuvia, koska kuvakiintiö on tullut hälyttävän täyteen. Opettelen nyt pienentämään kuvakokoa tästä lähtien että sopisivat tänne.

Siis opettelen! Tämän ikäiselle se ei ole itsestään selvä asia, varsinkaan kun nettikäyttäytyminen on vasta eläkeiän oikku.  Joten katsotaan miten käy?

¤
Joulu puskee päiväpäivältä tulevaksi ja sen myötä hamstraajat
alkaa leipoa ja paistaa ruokia varastoon.
Pikkujoulut tarvitsee myös tarjottavaa.

Tämä ohjeeni kuuluu alkupaloihin, joten nopeat tehdä.
Tarvitset:

400 gr kylmäsavulohta
1 porkkana ( ohuina suikaleina)
50 gr tuoretta inkivääriä suikaleina
1 dl oliiviöljyä
½ sitruunan mehu
tuoretta tilliä

1
Kiehauta porkkanasuikaleet ja lisää joukkoon inkiväärisuikaleet,
öljy ja mausteet.
laita lohiviipaleet vadille ja kaada päälle porkkana-inkivääriseos.
Koristele tillillä. Jäähdytä jääkaapissa.

Kikka: porkkanan saat sopivan ohuiksi juustohöylällä.
¤
Vaikka ulos tuli jo pimeää, niin se ei tunnukkaan nyt niin ankealle,
Kiitos kuuluu Lumiukolle!
Mukavaa pikkujoulua!

Famosglögg

Pikkujoulut alkavat! Ja juhlien pääjuoma on tietenkin glögi. 

Ohjeita löytyy monenmonta, tässä yksi niistä.

¤

Tarvitset vain pussin Meiran glögimaustetta,

3 dl vettä,

5 dl sokeroitua mustaherukkamehua,

3/4 dl vettä,

2 rkl sitruunamehua,

rusinoita ja manteleita!

1

Kiehauta vesi ja glögimauste.

Anna hautua noin 10 minuuttia

ja siivilöi liemi.

2

Kuumenna mehu,

vesi ja glögimausteliemi.

Lisää sitruunamehu.

3

Tarjoa glögi

rusinoiden ja 

kuorittujen manteleiden kera.

¤

Iloista pikkujoulua!

Hurahtanut smoothieen?

 Keittiössä menee pelkistetty kausi. Jos pitää alkaa jotain kokkaamaan niin

ne ovat enimmäkseen kasvisvoittoisia tuotoksia. 

Vasta iltapäivällä alkaa tuntua sille että vois sitä jotain tehdä?

Syy löytyy lasista. Ei se mitään alkoa sisällä..enhän minä ruokaani sillä pilaa..

Juoma on vienyt minut koukkuunsa, enkä vastaan pyristele!

No kaikkihan sen smoothien tuntee? Vai tunteeko?

Sillä on sellainen taika, että se pitää nälän poissa monta tuntia, mikä on loistava asia.

Ohjekkin on ihan tajuton..laita melkein mitä vaan, surauta blenderillä ja valmista juotavaksi.

No raakoja perunoita en ole kokeillut, mutta olen pilkkonut hedelmiä, repinyt salaatinlehteä, lisännyt leseitä, maustamatonta jogurttia, tuoremehua...ym..ym mitä milloinkin.

Maustanut vähän hunajalla, inkiväärillä, vaniljalla..jne..jne!

Sitten vain blenderi laulamaan ja kohta seos on  jo valmista vaikka juoda.

¤

Iltapäivällä monen monen tunnin päästä sitten höyryttelen vaan  kasviksia.

Moni luulee varmaan, että tällä menolla paino putoaa..vaan enpä usko. Ei tuo ainakaan missään tunnu..? Vaakalla varsinkaan.

¤

Lähden huomenna pyryä pakoon Saloon.

Jos vaikka ne isot kirpparitkin kiertäis

ja nauttisi "etelän lämmöstä" muutenkin..:-)

Tapaamisiin taas!

ANNA

Muusi uusiks.....

 Aamut venyvät pimeänä vuodenaikana 

pitkiksi lehtien lukuhetkiksi...

..ja mukit vaihtuvat  mielialan mukaan.

Vaihtelu virkistää!

¤

Jos ulkona on ollut harmaata ja ankeaa, niin minunkin fiilikset ovat olleet viimeaikoina mollin puolella. Laiskottaa ihan sikana ja ruuanlaittokin tökkii..? Pitäisikö olla huolestunut?

Tänne bloggaamaankaan en saa intoa, kuvan etsiminen on suolaista, jutunjuuri ei nouse? Aijai..

Joskus sattuu kuitenkin tällaisessa ankeudessa heureka ja niin kävi viime sunnuntaina.

En tahtonut keksiä millään että mitä ruokaa tekisin -ja kaapeissakaan  ei ollut juuri mitään.

Perunoita sentään oli, keitin ja tein muusiksi.

Sitten tuli tenkkapoo..?

Löysin kuitenkin pakkasesta savukinkkusuikaleita ja oli siellä paketti amerikanpekoniakin. Jääkaapin piilosta löytyy aina paprikaa, porkkanoita ja purjoa. Nappasin paprikaa palan työpöydälle.

Pilkoin amerikanpekonin, rutistin pari valkosipulin kynttä. Laitoin paistinpannuun reilusti voita. Ruskistin pekonin, lisäsin kinkkusuikaleet mukaan ja annoin lisää ruskistua. Sitten paprika mukaan pehmenemään.

Maustoin chilillä, suolalla ja murretulla valkosipulilla.

Entäs nyt?  En halunnut tehdä kastikkeeksi.

 Sitten, ajattelematta, kaadoin yksinkertaisesti kaikki muusin sekaan ja sekoitin varovasti. Lopuksi laitoin paljon kuivattua tilliä. Oisko valmista?

Kun sitten sitä syötiin, niin muistin, että tällaista tehtiin ennen kotona!   Minä en ole tehnyt tätä koskaan ennen, mutta nyt sitä piti jo tässä viikolla tehdä uusi annos? Yksinkertaista ruokaa, mutta törkeen hyvää. Savuinen paistinrasva antaa muusiin hienon vivahteen ja lihasattumat antaa makua.

¤

Tällainen juttu tälläkertaa,

mutta suosittelenpa kokeilemaan.

Varsinkin jos laiskansuoni alkaa

vaivata 

:>3

Omenaa ja punakaalia haudutettuna..

Omenat tuoksuvat kaupan HeVi osastoilla ja toreilla. Hintaluokka jokaiselle kukkarolle sopiva.
Kyllä minä olen niitä kantanutkin kotiin melkein selkä vääränä..luulisi lääkärin pysyvän loitolla?
Eikös se vanha sanonta ollut että syö omena päivässä? Entäs kun syö enemmän..?

Jos omistaisin omenapuun, en varmaan muuta kaipaisikaan. Luulisin. Ainakin se vähentäisi kauppakantamusten osalta paljon..
Muistan lapsena kotona, että söin aikapaljon omenoita, olin usein puun alla lymyämässä.
Ja söin aina omenat kantaa vaille? Siemenetkin! Ei mitään hukkaan.
Aika on muuttunut ja omenapuutkin taitavat olla jo raivaustraktorin runtelemat. En ole käynyt kotona vuosikymmeniin, sillä siellä on vallassa uusi , vieraampi sukupolvi. mennyt aika ei palaa..

Mutta, tämänpäivän ohjeeni.
Selailin Lorenza De Medicin kirjaa Paratiisin hedelmät ja alkulehdiltä jo löytyi tämä, ajankohdalle sopiva ohje.

OMENAA JA PUNAKAALIA HAUDUTETTUNA

1 pieni sipuli

3 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä

1 kg punakaalia ohuina suikaleina

6 kiinteää omenaa

suolaa ja pippuria maun mukaan

1

Kuullota hienonnettu sipuli öljyssä suuressa paistinpannussa.

Lisää kaali ja hauduta miedolla lämmöllä noin puolituntia.

Lisää tarvittaessa vähän vettä, jotta seos pysyy kosteana.

2

lisää kuoritut, neljään osaan lohkotut omenat, joista on poistettu siemenkota.

Jatka kypsentämistä 10 minuuttia.

Mausta maun mukaan suolalla sekä pippurilla.

Sekoita hyvin.

3

Tarjoa kuumana sian tahi lampaanlihan, tai riistan lisäkkeenä.

Kylmä hiipii hiljalleen. Talvi tulee.

Sataisi lumen pian, sillä silloin pimeys lannistuisi hetkeksi.

¤

Mukavaa ulkoilusäätä

toivottaa

ANNA

Soija-Paprikawokki

On mennyt pitkä aika ihan pelkästään puolivalmisteita syöden! Laiskuus iski näköjään näin lokakuussa? On ollut olevinaan kaikenlaista menoa ja tekemistä.  Kun nälkä on yllättänyt,  niin puolivalmiisiin on niin helppo tukeutua. Varsinkin, kun on ummistanut silmänsä lisäaineilta. Sillä siinä vaiheessa kun niitä tiiraa, alkavat hälytyskellot piristä!  Niinpä.  Nyt en sitten uskalla vaaán päälle nousta.  Silloin ne kellot alkaisivat suorastaan metelöidä..!

¤

Eilen otin vihdoin itseäni niskavilloista  Vaikka oli vieras tulossa päivällä, mutta siitä huolimatta aloin säveltää mustan lieden tangoa.  Kaapissa oli soijasuikaleita. Mietin mitähän tekis.. päätin lähteä kokeilulinjalle.  Huuhtelin soijan ja laitoin sitten ne kulhoon. Katsoin mitä kaapista löytyi  ja nämä löysin:

2 paprikaa ( eri väriä)

1 dl soijasuikaleita

2 omenaa

2 rkl öljyä

2 rkl Sweeth Chili dibbing sausea

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

1 tl suolaa

1

Laitoin soijasuikaleet marinoitumaan makeaan chilikastikkeeseen,lisäsin myös öljyn, kanelin, inkiväärin ja suolan.

Suikaleet unohtuikin sitten  moneksi tunniksi marinaadiin kun seurustelin vieraan kanssa. Mutta ei ne olleet ollenkaan siitä pahastuneet, saivat vaan kunnolla maustua. Sitten paistamaan..

2

Paistoin ensin soijasuikaleita hetken ja laitoin sitten ne sivuun lepäämään, kun kypsensin suikaloidut paprikat. Olin lisännyt lopussa myös omenalohkot ja kypsyttelin niitä hetken ennenkuin lisäsin  sekaan myös soijasuikaleet.  Annoin wokin muhia 15 minuuttia. Valmista.

3

Sanoisinpa, että oli niin hyvää, että ei paha, ei paha ollenkaan!  Tähän sopisi mukaan vaikka riisi ja tuoresalaatti.

Olen jostain syystä alkanut karttaa lihaa. Leikkeleet ja makkarat ei maistu. Lihalle on soija loistava korvike. Nuoriso ei sitä kyllä syö, mutta minäpä tykkään. olen kai tottunut jo makuun.

¤

Synkät pilvet purjehtii taivaalla taas.

Sadetta luvassa.

Sytytetään kynttilä 

ja kuunnellaanpa sitten 

 sateen ropinaa..

Terveisin 

ANNA

Omenahimoa ja Omena-vaniljapiirasta

 Nyt on ollut helppoa keittiössä. Kun tulen kaupasta, niin ei mene kauan kun ropellan omenakorissa. Torilta ostetut kotimaiset omenat! Niitä ei voita mikään. Eikä ne pääse vanhenemaan sillä iltaan mennessä kori on tyhjä? Ne pienet punaiset, miten ne osaakin olla niin hyviä? olen sentään jo oppinut, että ei kannata ostaa kilotolkulla, himo ei tottele, vaan kaik mennee jos.. Ja sitten on vatta kipee?

Muistan lapsena sen, että mieleisin juttu oli omenapuut. Niiden alla lymysin ja piilotin esiliinan taskut pullolleen omenoita. Siihen aikaan oli tytöillä aina esiliinat mekon suojana. Kuinka moni on essua pitänyt lapsena? 

 On jokunen omena sentään päätynyt piiraaksikin asti.

Tämä omppupiiras on ilman vaniljahuntua,

Siis aiemmin tehty ja ..syöty

¤

Kun nyt puhutaan omenasta, niin ruokaohjekkin on omenainen. Tai, paremminkin kahvipöytään tuleva leivonnainen. Omenaanhan sopii hyvin vanilja ja sitä on tässä piirakassa. Ohjeesta tulee namuherkkut  8 hengelle.

OMENA-VANILJAPIIRAS

Pohjaan:

150 g voita

1 dl ruokokidesokeria

1 muna

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

Täytteeseen:

2-4 omenaa

½ dl sokeria tai siirappia

1 rkl vettä

1 tl kanelia

1½ dl vaniljakreemijauhetta

4½ dl maitoa tai vettä

1

Vaahdota ensin huoneenlämpöinen voi ja ruokokidesokeri. Lisää muna, hyvin vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoittele hiukan että taikinasta tulee tasaista.

Taputtele taikina vuokaan jonka halkaisija on noin 24 cm. pistele taikinaan haarukalla muutama pisto ja paista uunissa vuokaa noin 10 minuuttia. Paistolämpö 200 astetta.

2

Kuori sillä aikaa omenat. Poista siemenkodat. leikkaa pieniksi kuutioiksi.

laita kuutiot kasariin jossa on vesi, kaneli, sokeri tai siirappi. Kiehauta kuutioita noin 10 minuuttia ja anna sitten vetäytyä pieni hetki.

3

Laita jäähtynyt omenaseos esipaistetun piiraan pohjalle. Kaada päälle vaniljakreemi.

Paista piirasta 200 asteessa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Luulen että maistuu teidänkin herkkusuille, täällä ainakin santsina hävisi parempiin suihin!

Lopuksi tässä erään menneen ajan 

herkkusuun ajatelma.

Mukavaa alkavaa viikkoa

toivottaa

ANNA

RIPPEITÄ JÄLJELLÄ ENÄÄ...

 Niin, kaikista herkuista on vaan rippeet jäljellä. Vieraita kävi joustavasti, kaksi viikkoa oli yhtä juhlaa.. Mukavaahan se tietysti oli, mutta nyt saa juhlat riittää. Varsinkaan kun ei ole narsisti luonteeltaan, niin vaivautuneeksi tuntee itsensä.

Kattauksissa sekosin jo ajat sitten, tiskauksia tuli tuplaten. Käsivoidetta kului.

Harakan vinkki kinkkupiirakasta oli listaykkönen. Kunhan tässä toivun, niin leivon uuden, ja laitan ohjeen tänne. Se oli paksu ja mehevä. Sen päälle maistui täytekakku. Tommonen siitä tuli, mutta eipä sekään kauaa muotojaan pitänyt. Makua oli kotitekoisessa mansikkahillossa täytteenä. 

 Synttärin kunniaksi oveen ilmestyi kesän viimekukista kranssi.

 Eräs ystäväni vei minut Ravintola Kreetaan syömään.

Tästäkin on kuva vasta jälkiruuasta sillä aina kuvaus tuli liian myöhään mieleen.

Oli sentään tässä annos nähtävänä ennenkuin aloin herkutella..

Jäätelöä, paahdettua banaania ja suklaakastiketta. Nam!

 No löytyi sentään yksi kattaus mutta missähän se kinkkupiirakka lienee?

Ai, se olikin viipaleina lautasella.

Kupeista päätellen oli oma porukka kahvilla..

 Syksy tuli varkain ja se etenee, värit syvenee..

En viikkoon ehtinyt ulos katsomaan.. ja kas?

Näin oli aitakin  muuttanut väriään?

Tämän tekstin bongasin alakoulun lähettyviltä

sauvakävelyllä ollessani.

Positiivinen ajatelma.

Vaikka syyspimeät tulee, niin

noudatetaan tätä ajatelmaa.

¤

Jospa ensi postauksessani palaisin vihdoin niihin

perinteisiin ohjepostauksiin,

joten, siihen asti,

MOI MOI!

Kekkereitä syksysäitä......

 Mikä helpotus! Tytär leipoi ja paistoi. Itse en olisi oikein jaksanut tehdä sitä rumbaa.. Ja olen ollut kuin pissi sukassa :-), hiirenhiljaa, että jospa ei ihan hirveää ryntäystä tulisikaan.

Kahvitellaan vaikka sitten syssymmällä? Kun kunto on parempi. 

Harakka antoi hyvän vinkin: Kinkkupiirakkaa! Tosiaankin, olin sen aivan unohtanut.. Niinpä kilttinä entisenä tyttönä leivon huomenna kinkkupiirakkaa, sillä suolainen taitaa olla in kahvipöydässä? Miksi se ei minulle aiemmin tullut mieleen..?

 Huomenna on verhojen vaihto, pintasiivous ja se piirakan teko. Pientä kiirettä pitää...

Vieraita on jo käynyt, hm..kiva oli tavata pitkästä aikaa. Koska oli teenjuojia, niin kattaus oli sen mukainen kuten näkyy..

 Kukkia on tullut ja osa on jo kuivumassa. Sitten ne kestää pitkään. Miksiköhän ruusut menee hyvästä hoidosta huolimatta ohi jo noin viikossa? Kauniita, mutta niin lyhytikäisiä.

 Nopeasti liikkuvat pilvet heittää sateenkaaren mennessään. Sitä vettä on tullut,  tämänsyksyn tarpeiksi. Ja kun aina on kosteankoleaa, flunssatkin ovat liikkeellä. Se sain minäkin ja oikeastaan on ollut ylä-alamäkeä koko  olotila. Välillä ei tarkene kuin saunassa ja välipäivänä saa tehdä näitä pippalohommia. Onneksi. Hunajaa kuluu, kohta olen kai mehiläinen? Surrur...

Ja sää kun on vaihteleva, pilviä taivaalla aina. Aurinko yritti paistaa illalla, mutta jaksoi antaa väriä vain pilven ylle. Tuli kiire ottaa kamera esille, sillä näkymä kesti vain hetken.

Katsokaa!

Kyllä kurrella on iso apaja tuon kuusen latvassa!

¤

Sunnuntai-ilta alkaa lähestyä. On aika sytyttää kynttilä.

Teetä pannuun, 

Tiikerin päiväunta.

Tämä ilta löhöten, mutta huomenna, 

silloin on se viimeinen päivä tätä vuosikymmentä.

Tökkii tuo ajatuskin.

En 

halua

 vanheta.

¤

Pakoonko juhlia? Hiukka hermoilua ilmassa...

 

Tervetuloa olohuoneeseeni. Täällä minä löhöän iltaisin. Tuijotan Emmerdalea, luen kirjaa. Olen huomannut että lukeminen on hitaampaa kuin ennen..olenko tulossa vanhaksi? No totta Mooses. Parin viikon päästä taas aikaratas heilahtaa luvun toiselle puolen. En tykkää siitä ajatuksesta yhtään ja nyt iskee paniikki! Mitä teen? Jos lehteen laitan että en juhli, se tuskin auttaa, ja jos karkaan, edessä kuitenkin.

Joten on kai pakko alkaa jotain keittää ja paistaa pakkaseen varalle. Tytär oli paistanut täytekakun pohjan ja kahvikakun..pärjäisköhän niillä? Jos hätä tulee niin kauppa on ihan nurkan takana. 

 

 Pöytäliinoja on katsastettava ja vietävä mankelin kautta odottamaan ja astioita nostettava alas ylähyllyn piilosta. Tämä iso lautanen on saatu häälahjaksi vuonna 1960. Pienempi lautanen hankittu kirpparilta pari vuotta sitten. Hyvin nämä kaveeraa keskenään, mielestäni.

Juhlavaatteitakin pitäis katsoa. Huhuh, stressin saan, ihan varmasti.

Äidin vanhaan käsilaukkuun on varmasti varattava nippu nenäliinoja.

Onneksi en kuule mitään höpöhöpö ylistysloruja sillä olen sanoutunut ajoissa kaikista kissanristiäisistä. Pitkät juhlapuheet eivät ole minua varten.



Taidan hermoilla vaan liikaa, jospa otan sittenkin rennommin.

¤

Onhan tässä vielä aikaa leipoa herkkuja ystäville,

heitä on mukava nähdä ja

minkäs minä iälleni mahdan...

kun elää vanhaksi niin kaiken näkee.

¤

Joten,

tervetuloa ystävät,

soittakaa ensin tulostanne jotta osaan laittaa pannun porisemaan!

Terveisin Anna

Kotikeittiön kasvistortillaa..

 

Olin ostanut joskus tortillapohjia pakkaseen ja niitä pyörittelin lauantaina..miten näitä tehdään?

Aivan mututuntumalla aloin sitten koota aineksia työpöydälle. Jauhelihaa ei ollut. No, oli hiukan kylmäsavulohta. Se voisi ehkä mennä täytteessä?  Kohta aineksia haalittuani laitoin paistinpannun kuumenemaan ja aloin työhön.

 

Tässä haalimani tarvikkeet:

 

2 sipulia

1 suippopaprika

1 cosmopolitan salaattipuska

2 ylikypsää tomaattia

1 dl linssejä

2 rkl hunajaa

1 tl mustapippuria

1 tl suolaa

2 dl juustoraastetta

( kuorrutukseen)

öljyä ja voita

( paistamiseen)

2 rkl suolakurkkurelishiä

 

 

 

 

Kuullotin paistinpannulla öljyssä ja voissa ensin pilkotut sipulit ja  sitten  lisäsin paprikat ( pilkottuina) . Seuraavana meni pannulle kuumassa vedessä hetken pidetyt ja huuhdotut linssit. Pusersin sormien läpi ylikypsät tomaatit seokseen ja lopuksi lisäsin  suikaloidun salaatin. Ihka viimeiseksi lisäsin  mausteet ja sekoittelin vähän.

 

 Annoin pehmetä hetken, mutta kuitenkin  salaatin piti jäädä rapeaksi.

 

 

Täytin tortillankuoret seoksella ja pyöritin rullalle. Ladoin vuokaan ja ripottelin päälle juustoraastetta.

 

Paistoin 10 minuuttia 200 asteisessa uuninlämmössä.

¤

Yllätyin mausta, sehän oli tosi hyvää ! En tiedä menikö oikeaoppisesti, mutta minulle maistui ja säästelen osinkoa nuorisollekkin maistiaistaa kotitortillaa...

 

(Huomasin vaan, että se savulohi unohtui täytteestä, siispä niistä tuli kasvistortillat!)  Nam..

 

 

KilliMaarian vahtipaikka

 

 

Syksyn merkkejä erään taiteilijan kesämökiltä.

Syksyisiä tunnelmia sinullekkin

toivottaa

Anna



Pehmeää purtavaa..ja vähän murupaistosta.

 

Voi miten aika kuluu nopeasti! Vaikka minulla ei niin kovin kiireitäkään ole, niin  silti aika vain vilahtaa. Onhan näin syksyllä sen omat kiireensä, marjojen säilömistä esimerkiksi. Torilla olen käynyt ahkeraan ja aina ostoskassiin sujahtaa  jotain kasviksia ja  marjoja. Voi kun tätä syksyä olisi pitempi jakso! Syksyllä syntynyt kun olen, niin mielestäni tämä vuodenaika on vuodenajoista parhain..

 Puutarhan sadon tuoksut ovat niitä parhaimpia tuoksuja.

 

Olen ollut purukaluston rempassa ja sen vuoksi olen suosinut keittoja, smoothieita ym helppoa.

Kasvikset olen kypsentänyt tavan vastaisesti miltei ylikypsiksi ja ylikypsät tomaatitkaan eivät ruuissa paljoa tarvitse kuin lämmittää. Hiukan öljyä, pyöräytys myllystä mustapippuria, vähän suolaa. Joskus syön ihan vain tämän, ja kyllä tuo nälkä on lähtenyt.

Eipä silti, nyt on tänä keittoaikana huvennut 3 kiloa  mikä on ihan kiva juttu! Vois vaikka alkaa kilonkaristusta  tässä samalla?

 

 

Elonkerjuujuhlissa bongasin tämän jätti kurpitsan! Tästä varmaan saa paljon hilloa..

 

..puolukan kanssa. Mutta kuka kuljettaa tuon kurpitsan? Tarvitsee varmaan ainakin kaksi miestä kantamaan.. Ja kuoren avaamiseen ainakin metsurin vesurin?

 

Seleenistä ei ainakaan tule vajausta. Sieniä olen laittanut melkein jokapäivä. On välillä pidettävä taukoa kun alkaa jo kyllästymisen merkkejä näkyä, ja siihen ei kyllä tämän herkun kohdalla ole vara.

Talvella sitä kun muistelee vesikielellä kanttarellikastiketta, kanttarellirisottoa, kanttarellikeittoa.

 

Tälläkertaa en laita ihmeempää ruokaohjetta, mutta en kuitenkaan malta olla laittamatta tätä ajankohtaan hyvin sopivaa MURUPAISTOS ohjetta:

 

Tarvitset:

700 gr mustaherukoita

1 dl sokeria

2 tl perunajauhoja

2 tl raastettua appelsiinin kuorta

 

Taikinaan:

100 gr kylmää voita pieninä kuutioina

31/4 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

1½ dl fariinisokeria

1½ dl kermaa

2 rkl sokeria

 

Tarjoiluun:

vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa

1

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Laita marjat uunivuokaan ( vetoisuus n. 2 l)

Yhdistä sokeri, perunajauhot ja appelsiininkuori. kaada seos marjojen päälle ja sekoita kevyesti.

2

Tee päällys. Mittaa voi, jauhot, leivinjauhe ja fariinisokeri kulhoon. Nypi ainekset käsin sekaisin kunnes seos on murumaista. Lisää maito ja sekoita taikinaksi.

Lusikoi seos uunivuokaan marjojen päälle ja ripottele sokeri lopuksi päällimmäiseksi.

3

Paista noin 30 minuuttia. Jos paistat pienissä kahvikupeissa niin paistoaika kenties lyhenee.

 Paistos on kypsä kun päällys on kauniin ruskea!

4

Jäähdytä ja tarjoa kermavaahdon tai jäätelön kera!

 

¤

Tänään on ollut hyväpäivä ja siksi olo on kuin olisi jo viikonloppu!

Kun tapaa hyviä, positiivisia ihmisiä, on kuin olisi nuorentunut monta monta vuotta.

Se tuntuu ihanalle!

Paistakoon aurinko Sinunkin päivääsi,

 toivottaa

 ANNA



Marjamaitoa ja venytyksiä..

 Metsästä kannetaan kori täynnä omia lähellä kasvaneita antimia, marjoja, ja sieniä. Kauniiksi muuttunut syksy edesauttaa kypsymistä. olisi mistä ottaa, kun vaan selkä taipuisi, mutta kun vaan ei..

pienet jaksot voin poimia, mutta sitten on pakko lopettaa. Jumppaa vailla selkä on, pakko myöntää.

Uusi lupaus lieneekin itselleni että vien itseni tuohon kadun toisella puolella olevaan uimahalliin. Ja selitykset eivät auttane..?

Tämän aamun sanomalehdessä oli Aikojen takaa osiossa juttua  Marjamaidosta.

Lukiessani  tuli  tietysti  mieleen omat muistot  marjamaidosta lapsuudessani.

 Kotini kaskialueella kasvoi paljon meheviä mesikoita ja mansikoita! Voi niiden makeaa makua!  Ja niitä kasvoi paljon.. Niistä sain helposti mukin täyteen marjoja, joita söin jo poimiessa,

 ( vesi kielelleni heti jo herahtaa..pelkkä muisto ).

Mukin kannoin viimein  ylpeänä  kotiin ja äiti teki niistä päivälliselle tai iltapalalle:

 Marjamaidon.

Tuoreita marjoja lautaselle,

hienoa sokeria pari teelusikallista

ja päälle täysmaitoa.

¤

Ne olivat kesiä, jotka jää lapsen mieleen...

Makumuistoja.

 Puolukat alkavat olla pian kypsiä, viikko ehkä vielä, ja sitten niitä taas saa..

Mustikoita on ollut jo pitkään ja niitä onkin jo pakastimessani vaikka kuinka paljon.

Taidan olla enempi makean ystävä, sillä happamat marjat eivät ole minun herkkujani.

Siksi puolukoita pakastan aika vähän, etupäässä puolukkapuuroa varten.

¤

On sunnuntai, iltapäivään jo valumassa. Ukkospilvet murahtelevat  kiireesti ohitse kulkiessaan. Kuitenkin ehtivät kiireesti kastella pihan kukat mennessään. On unettava iltapäivä.

Taidan ottaa mallia taas

KilliMaariasta.

Mukavaa elokuun sunnuntaita!

¤

Savoksi sanon:

Hyvvee pyhänjatkoo ja törmäellään!

Mustikkasuu..ja uudet perunat jouluksi !

Kauniit syyspäivät ovat kypsyttäneet marjat ja niitä onkin saanut pakastaa tai syödä jokapäivä.

Pakastin alkaa olla täysi, mutta kyllä sinne on vielä mahduttava yhtä sun toista.

Lehdet ovat pursunneet terveystietoa mustikoiden vaikutuksista ja tottakai minunkin pitää siihen panostaa. Tällä iällä kun taitaa olla puutosta vitamiineista, ainakin väittävät niin?

Joka tapauksessa, ostan nykyisin enemmän kasviksia ja hedelmiä. Joten piilomainonta puree salaa..

Liha on alkanut jotenkin tympiä, tai ainakin leikkeleet. Kunnon pihvi on kunnon pihvi kermakastikkeella, se ei väisty listaltani, mutta soija rouheena ja suikaleina on alkanut voittaa jauhelihan ja strokganoffin. 

Siksi luulen, että pian laitan  jonkun ohjeen vaikkapa soijaruuasta, ehkäpä jo huomenna!

Aamuisin olen alkanut taas tehdä kaurapuuroannoksen ja päälle ripottelen pensasmustikoita.

Kahvia mukillinen..tai minulla huonolla kahvinjuojalla, puoli mukillista. Ja tuosta kahvista, tee on alkanut tuntua enempi  vatsaystävällisemmälle. Siispä juon nyt  useammin teetä ja olo tuntuu paljon paremmalle..

Pieni sopiva aamupalaannos sopii minulle, tällä pääsen  mukavasti ilman nälän tunnetta reippaasti puoleen päivään tai ylikin. Eikä laske verensokeri kesken kaiken.

Eilen leivoin sämpylöitä annoksen, mutta tänään pitänee tehdä jo uusia, sillä sämpyläpussukat jakautui sinnetänne viemisiksi, äkkiä ne hupenee.. Kotileipomo kukoistaa taas, kun muutosta on selvitty. Sämpylöissä pitää olla makua, auringonkukansiemeniä tai jotain muuta rapsavaa..Ilmankos ne viedään käsistä,  eivät jää vanhenemaan taatusti.

Torille tulee nyt  kiire,

 nuuskuttamaan kaikkia tuoksuja, kukkia, kasviksia  ja marjoja...

Kotiin lähtiessä ostan vielä  kanttarelleja ( niitä laitan melkein joka päivä aterialleni).

 Pieniä perunoita ostan myös ja aikomus olisi laittaa pitkästä aikaa jouluaatoksi pakkaseen rasiallisen.

Ryöppää 3 minuuttia kattilassa kiehuvassa vedessä,

sitten nopeasti kuuma vesi pois ja kylmää vettä päälle.

Kun perunat ovat jäähtyneet, nosta rasioihin

ja tilliä mukaan valmiiksi makua antamaan.

Pakasta. Jouluaattona saat ihka uudet perunat pöytään! 

 Muistan että joskus minulla oli jäänyt joku rasia Pääsiäiseksikin.

 Niistä puhuttiinkin pitkään :-)

 Kokeilkaapa?

Nyt lähden torille...

mukavaa torstaita toivotellen

ANNA

¤

Savoksi sanottua:

Mittee se maha muuta tarvii ku hyvvee ruokoo..?