keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Juhannus on jo ihan kohta!


Aika juoksee vinhaa vauhtia, niinpä en ole ehtinyt tännekkään päivittämään kuulumisiani. Oikeastaan ei ole paljon tapahtunutkaan. Hiljaiseloa, terveyden sanelemana mennään. Joku päivä on vilkkaampi, toinen taas ei tehdä mitään. Mutta eikös se niin mene muillakin?  Paitsi tietysti nuorena päivään sisältyi tapahtumia enemmän kuin tunnit riitti? Joten voin lohduttaa että tulee se aika jokaiselle, että ihmettelee vain maailman menoa kiikkustuolista käsin....

Parvekkeeni on ollut lasitusmyllerryksen keskellä talvesta lähtien, mutta juuri nyt näyttää lupaavalle että saan ehkä juhannukseksi saan partsin juhlakuntoon. On vaan niin korkeat parvekkeet ja tuli paloturvalliset lasit, niiden asennuksessa tarvitaan kolme miestä . Ja kun sääkin on helteinen, on miehillä kuuma huki.

Lisää hulinaa aiheuttaa sekin, että tyttö muuttaa kuun vaihteessa. Siksi tavaroita on ilmestynyt sinne sun tänne, on täyttä! Mutta kyllä se helpottaa muuton jälkeen sillä muuttaa samaan taloon ja samaan rappuun. Aika metkaa vai mitä? 

Juhannus on kukkien aikaa yötöntä yötä, niinpä selasin arkistoani ja poimin kukkia sieltä tähän koosteeksi..

 Seitsemän kukkaa tyynyn alle...
 Kissankelloja....
 Mehiläisen mesiretki...
 Tuoksua kielojen..
 Särkyneitä sydämiä....

Toivotan kaikille!

Lupaan tulla juhannuspyhinä paremmalla ajalla...

Maireanna

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Tuoksuja tuoksuja!


Sanoitta  puhuu

tuoksulla  hurmaa

ääneti  hallitsee

pioni

kukkien kuningatar
¤

Nautinnollista sunnuntaita toivotan Sinulle lukijani,
täältä auringon, leppeän tuulen pyörittävältä parvekkeelta..
 (joskin on Pohjoistuuli, ja sehän puhaltelee aina kylmää!)
Mutta aurinko lämmittää jopa Pohjoistuulenkin.  Käydessäni torilla ihailin kukkamyyjien kukkarunsautta ja ajattelin jo ihan tosissani, että pakko ne kukat on ostettava parvekkeelle, vaikka kuinka lasitus takkuaa. Kitka johtuu paloturvallisuussäännöksistä että lähekkäin olevat parvekkeet on suojattava erityisillä paloturvalaseilla. Sadattelen että eikö muka niistä säädöksistä tiedetty jo alunalkaen tammikuussa?  Jokatapauksessa minulle tulee ne paloturvalliset. Tulisiko juhannukseksi? Sehän se tässä harmittaa että parveke on ihan alaston. Mutta pakko ne kukat on ostaa ensiviikolla, sillä moni kukkamyyjä lopettaa useimmiten joka kesä juhannuksena torimyynnin.

Olisi luvassa vähän kiireitä muutenkin. Tyttö pääsee muuttamaan viimeinkin heinäkuun alussa. ( Onkin odottanut ainakin 6 vuotta) Säpinää tulee olemaan ja tohinaa. Killimaaria tulee juhannukselle tänne minun luo muuttoa pakoon. Ja kuinka ollakkaan kun kotiin lähtee, niin ajelee vain hissillä yläkerroksiin ja onkin kotona? Tyttö muuttaa näes samaan taloon ja samaan rappuun.

Kokkailua olen tehnyt vähenevässä määrin, niinpä blogini on laventunut kotipiirin ilmiöihin, mutta aina sitä jotain hellankin ääressä tulee tehtyä. Kun pakko pakko on syödä, ja oma suu on niin ronkeli!
Oma tekemä on parasta. Kaikki pitäisi olla itse tehtyä?

Lähtisinkö ulos ja kauppaan, jos vaikka leipoisin pullaa iltapäivällä, sitä suu nyt mielistelee...
Mustikoita on kotona, tekisikö mustikkapiirakkaa? No sitä sitä...



Tämä kuva on viime kesältä,
nyt ei sitten kaiteelle enää voi kukkalaatikkoa laittaa!
Muuta on keksittävä...

Terveisin  Maireanna

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Nyt ei jaksa olla sisällä, siis lähden ulos!

 Sänky petaamatta, mutta ei sitten millään viitti alkaa siivoomaan... saa jäädä tuulettumaan yön hikoilujen vuoksi. Aurinko helottaa suoraan sänkyyn. Mutta mitä siitä! Aurinko on kutsuvieras, harvoin käynyt, kauan kaivattu!

Kukat hengittää nyt auringosta kasvuvoimaa, kunhan muistan vaan antaa välillä illalla vettä..

(Muuten parveke on vileläkin.. keskeneräinen, sillä lasitus viipyy ja viipyy..viipyy. Saisikohan juhannukseen mennessä?) Haluaisi jo saada parvekkeen haltuun että saisi laittaa sen kivaksi.

 Edellisessä asunnossa piha oli aikalailla suuressa määrin minun aktiivisuudesta riippuvainen. Olin asukkaista ainoa viherpeukalo, niin pihan hoito jäi minun kontolleni.  Ja koska olen luontoihminen, niin perhosiakaan en unohtanut. Ne sai oman baarin.
 Veteen hunajaa, muuta en enää muista mitä muuta laitoin herkuksi... taisi olla melonimehua?
Siipien lepatuksista arvelin että mieleinen paikka oli.

Tämä aika on parasta kasvun aikaa..
joka puolella. 

 Mansikat kypsyy...
kohta saa makeita välipalojakin,
ihan kotimaisia!

Tätähän
      se on,
kesä!
Tuoksuja, tuoksuja,
vilskettä, kasvuaikaa parhaimmillaan..
Värejä,
       kukkia
ja makuja !
¤
Keittiöhommat jää huomiseen,
minä lähden ulos, 
Heippa!

Maireanna