perjantai 2. kesäkuuta 2017

Kukat mielessä kolealla...

Taidettiin saada kolea kesä? Siltä alkaa tuntua kun kesäkuu on jo kulkemassa..  Tuulenpuuskat pyyhkii metsikön yli, hennommat puut niijaavat, kuuset nyökyttelevät. Kadulla kulkevat pitää takinkaulusta pystyssä kun kiiruhtavat lähimpään kauppaan sadetta pakoon. Tulee vettä, räntää, luntakin? Kesäkuussa?

Sanonpahan vaan että tämä on sitä ilmastonmuutosta.

 Ei tämä hyvin kesäiselle näytä, eipä ei.

 Entäs kielot? Piippa vain näkyy ja näyttävätkin niin nuhaisilta !

 Joten ei liene vaikea arvata missä viihdyn nyt parhaiten? Villasukat jalassa ja...
niin, tietysti kirja käteen. Olen niin helposti viluinen että torkkupeitto on etsiytynyt jatkuvasti kaverikseni lukemaan.

 Toisaalta, joskus osaa olla vikkeläkin. Kun LIDlin mainos tipahti postiluukusta, hoksasin siinä just sen oikean pienen kaapin vessaani. Olin etsiskellyt sitä jo pitkään ja nyt se nappasi. Heti aamulla LIDliin sillä niitä oli vain muutama per/ liike lähetetty. Onnisti. Kokoamisessa olikin oma sessionsa, mutta viimein se oli valmis. Nyt ei rojota tuiki tarpeelliset sielläsuntäällä... Konmari kiittää!
Kun vielä sain pyöreän peilin tuohon seinälle niin vot. On palvellut siitä lähtien asiallisesti... Korujakin tulee käytettyä enemmän ja kiva laskea ne illalla kätevästi kaapin päällä olevalle tarjottimelle.  ASIAA ! Hajuvettäkin tulee suhautettavan useammin kuin kerran kuukaudessa :-)

 Tässä minun maritettu kahvikeskukseni.. Kaikki siinä ihan yhdessä paikassa. Kätevää..

 Yhden aamun aamupala.

 Asetelmiin sorrun.. joo! Mieliväriä ei liene vaikea arvata?

Näin komeaa kukkaa
tuskin tänä kesänä
saa..
Haen vasta 10 pv:n
aikoihin kukat
partsille.
¤
Siihen asti haikeana
katson edellisten kesien
ihanuuksia!
¤
Moikka taas, nähdään taas!

Maireanna

1 kommentti:

enkulin käsityöt kirjoitti...

Samat on meillä näkymät Nurmeksessa. En luovu talvitakistani ennen Juhannusta. Sitten päivät jo lyhenevätkin. Meillä ei puiden silmut avaudu vielä. Kamalin kevät ikinä.