Muikkuvuoka

 

Tähän aikaan vuodesta kalastaminen saattaa olla todella työn takana. Vettä on kuuleman mukaan jään päällä paljon, ja lumikerros ennätyskorkeuksissa. Illalla uutisissa eräs kalastaja kertoi että oli harkitsemassa helikopterityylistä kalastuskulkuvälinettä?
Mielenkiintoista.
Kaupantiskiltä tai hallista saa sinnikkäiden kalastajien ansiosta kalaa, onneksi. Sillä useammin sitä pitäisi kokata, tahtoo jäädä vaan liian harvaksi kerraksi. Pitäisi parantaa tapojaan siltäkin osin..
Mutta se MUIKKUVUOKA:

1 kg muikkuja
pieni rasia anjovisfileitä
1½ dl kuohukermaa
tilliä

1
Perkaa muikut. Pane jokaiselle fileelle pala anjovista ja hiukan tilliä.
Muotoile file kalan muotoon ja aseta limittäin vuokaan.
2
Kaada päälle anjovisliemi ja kerma.
Paista uunissa 200 asteessa noin puolituntia. Kun nostat rauhoittumaan, ripottele tilliä päälle. Tarjoile perunoiden ja kasvisten kera.

Tätä tehdään meillä tänään jos löydän muikkuja!

PUNAINEN PATA

 

Pataruuat ovat talviruokaa parhaimmillaan. Olen huomannut että viikossa pata porisee ainakin kaksi kertaa ja pääasiassa juureksista. Höysteeksi sekaan jauhelihaa,( säästäväisyyssyistä) soijarouhetta tai paloja, broileripaloja.. Kasviksia joka sorttia. Peruna on saanut vähitellen väistyä bataatin tieltä. Tässä viime viikolla tein tällaisen punaisen padan, nimi tuli punajuurista. Muutkin tarpeet vivahti oranssiin..
Kun oikein tulee pyrypäivä, kokeilkaapa tätä:

PUNAINEN PATA

3 puolikypsää punajuurta
2 porkkanaa
1 ps Apetit aurinkokasviksia
1½ pötköä Tapolan mustaa makkaraa
1 kasvisliemikuutio
3 tl kuivattua tilliä
½ tl chiliä

Minulla oli raakoja punajuuria joten keitin ne ensin puolikypsiksi ja lisäsin sekaan porkkana palat. Kun ne alkavat olla puolikypsiä, lisäsin aurinkokasvikset, kasviskuution, tillin ja chilin. Lopuksi keksin lisätä
Tapolan mustaa makkaraa paloina ja se antoi metkan säväyksen. Ruuasta tuli
tummanpunaisen puhuva, vahva ruoka.Kylläinen olo oli koko päivän. Mustan makkaran rasvaisuuskin taipui kasvisten pehmeyteen kivasti.

Jamien aamulätyt ja Annan sitäsuntätä sämpylät

 

Aamulla jääkaappi ei tarjonnut kahville lisuketta. Ja minullehan ei pelkkä kahvi kelpaa..kuka sitä nyt tervaa heti aamulla tarjoaa vatsalleen? Johan siitä suolet ihan sykkyrälle menee pelkästä ajatuksestakin. No, onneksi oli se kikka kakkonen..Jamien aamulätty muistissa- ja muniakin löytyi jääkaapista. Kupillinen jauhoja, kupillinen maitoa, yksi muna, vispaus ja sormepäällä hiven sokeria. Ja pannulle paistumaan. Tulee neljä lettua. Aikaa kuluu noin 10 minuuttia, eli sen aikaa kun kahvi valuu keittimessä.
Lettu vaan lautaselle, maustamatonta jogurttia päälle ja hiukan juoksevaa hunajaa.. Kylläpä aamulehdenluku sujuu nyt hyvissä merkeissä ja päivä voi alkaa.

Mutta se tämän päivän juttu, sämpylät. En ollut leiponutkaan niitä pitkään aikaan. Pullan puputus: niitä aion kartella nyt parhaani mukaan, tilalle terveellisempiä sämpylöitä jatkossa. Ne kelpaa aamulla ja päivällä keitonkera, päällysteitä tietysti tiukasti suurennuslasilla valikoiden. Mennäänpä reseptiin:

MONIVILJASÄMPYLÄT ANNAN TAPAAN

Tarpeet

5 dl vettä
1 tl suolaa
2 rkl siirappia
1 pss Sunnuntai-kuivahiivaa
12 dl Sunnuntai Monivilja-sämpyläjauhoja
½ dl auringonkukan siemeniä
½ dl kinkkukuutioita
½ dl ohrajauhoja
½ dl vehnäjauhoja
100 gr juustoraastetta
50 gr juoksevaa Sunnuntai-leivontamargariinia.

Sekoitin kulhossa lämpimään veteen suolan ja sokerin, hiukan jauhoja. Lisäsin kuivahiivan ja siirapin. Jauhot seuraavaksi ja muut aineet. Tuo muut aineet..siinä ropsahti vahingossa kinkkukuutiot, oli tarkoitus lisätä juustoraaste! Hups! Mutta päätin kokeilla. Viimeiseksi margariini joukkoon ja hiukan vaivasin taikinaa sekaisin sitkon saamiseksi.
Kohotus pesualtaassa, kulho lämpimässä vedessä. Kohoaa nopeasti.
Nostelin jauhotetuilla käsillä sopivan muotoiset sämpylät pellille, kohotusta jälleen noin 15 minuuttia.
Uuni olikin jo säädetty 225 asteeseen. Paistoaika 12-15 minuuttia.
Tässä välillä oli ovikello soinut jo parikertaa, niinpä ensimmäiset ämpylät joutui testiin heti.
Olivat kuulemma hyviä.

Keltaisen himo iski!

 

Se iski aiemmin kuin viime vuonna? Hädintuskin omenavaihe on ohi.. kun nyt kannan kilokaupalla appelsiineja mandariineja, mitä vaan sitrushedelmää! Ensi alkuun appelsiinit just ja just joutaa johonkin ohjeeseen lisäainekseksi. Mutta kunhan ensihuuma menee ohi, voin jo jotain kakkua vääntää, tai kiisseliä. Se olisikin hyvä idea! Jospa viikonlopuksi tekisin.
Kaupoissa kaasuttelen jo aika lahjakkaasti perunoitten tai leipähyllyn ohi.
Vaikka leipäosastolla onkin nyt myyvät asistentit asialla:- maista miten tuore leipä, aamulla tehtyä.. oih! Ihan silmissä hämärtyy, polvet notkuen ja sylki valuen on hivuttauduttava houkutuksen ohi.Voi että tämä kilojen vahtiminen käy syrämme pääll!
HeVi osatolla se helpotti ja iloksi sitten muuttui kun mietin, minkäväristä ruokaa vatta tahtoo? Parsakaalia, porkkanoita, sipulia ja paprikaa kolmella värillä, varmuuden vuoksi!
Niistä se nälkä lupasi hiljetä! Kokeillaan huomenna.

Rusinainen appelsiinijuustokakku

 

Päivällä kahviteltiin. Synttärisankarin ikäähän ei saa mainita, mutta sanotaanko että hyvä keski-ikä on meneillään.. Ikä tehdä vaikka mitä mukavaa jota mieleen juolahtaa. No, mikä estäisi minunkin keksimättä jotain hauskaa, aikaa on vielä?
Eilen valotin kakuntekoprosessiani hankaline unohduksineen, mutta tänään kiitos seisoi, kakku hyväksi havaittiin, jäi vain pieni pala aamukahville. Vaikeuksien kautta voittoon!
Reseptin otin muunneltuna Painonvartijoitten keittokirjasta. Nopeaa ja helppoa kotiruokaa. Vuoka jolle tein tortun, oli isompi kuin kirjan torttupohja, joten laitan tähän heti ohjeen kaksinkertaisena valmiiksi. Ja kuten sanoin, olen muunnellut sitä makuni mukaan.
Rusinainen appelsiinijuustokakku

Pohjaan:
12 digestivekeksiä
4 rkl juoksevaa kasvimargariinia

Täytteeseen:
500 g maitorahkaa
4 kananmunaa
500 g vähärasvaista Kevyt Hovi appelsiinituorejuustoa
2 appelsiinin mehu
2 appelsiinin kuori raasteena
4 rkl rusinoita
makeutusainetta maun mukaan( en laittanut!)
hiukan rommia rusinoitten kostutusta varten
1
Voitelin kevyesti irtopohjavuokan sisäreunat ja leikkasin leivinpaperista pohjalle sopivankokoisen palan.
Murskasin keksit monitoimikoneella ja lisäsin margariinin joukkoon. Painelin murskeseoksen vuoan pohjalle tiiviiksii ja tasaiseksi.
2
Sitten, vatkasin rahkan ja keltuaiset pehmeäksi vaahdoksi, lisäsin tuorejuuston, hyvin juuresharjalla pestyn appelsiinin raastetun kuoren. Laitoin villisti appelsiininlihan möykkyinä sekaan mehuine päivineen. Lopuksi rommissa uitetut rusinat :-)
3
Sitten olikin laitettava uuni sopivalle lämmölle: 175 asteeseen. Uunin lämmetessä
vaahdotin munien valkuaiset runsaaksi ja pehmeäksi..ei saanut vatkata kovaksi.
Sitten valuttelin vaahdon varovaisesti täytteen sekaan ja sitten uuniin, 40 minuuttia. Tuoksu paljasti että hyvä kakku tulee..
4
Jäähdyttämisen jälkeen ja yön yli tekeytyessään maku korostui,ja se onkin juustokakun paras ominaisuus.

Erityistä

Jokaisellla äidillä lasten syntymäpäivät ovat erityisiä päiviä.
Ne säilyvät erityisinä päivinä aina,ja niistä päivistä tallentuu muistot, niistä koostuu sukupolvissa kulkeva jatkuva perinne.

Keittiössä tapahtuva hyörinäkin keskittyy pääasiassa tapojen ja merkkipäivien ympärille torpasta kartanoihin kautta aikojen.

Sukupolvien jatkokertomus siis jatkuu..

Kun vuodet kuluu,suvun vahimman ikä karttuu, huomaa, että kun haluaa leipoa jotakin, unohtaa jotakin.
On lähdettävä erityisesti unohtuneen asian vuoksi kauppaan.

Niin kävi myös minulle taas tänään, kun olin päättänyt leipoa tyttären synttäreille juustokakun.

Maitorahka unohtui. Onneksi Siwa oli auki.

Vaihtelua mummojen unohtelut ovat toivottavasti ainakin myyjille, kun oli kassaan merkittäväksi muutakin kuin mäyräkoiria..
Ei ole kaupan imagolle hyväksi olla vain kaljakauppa sunnuntaisin. Sain kakun uuniin ja huomenna on testi! Sitten todetaan,
Tuliko äidin kakusta hyvä kakku?

Retroruokaa tuunattuna

 

Tässä erään päivän lehdessä oli ruokasivulla aiheena -70 luvun ruuat.
Kysyttiin, mitä syötiin ennen kun ei ollut pizzaa? Tehtiin lämpimiä voileipiä. Esimerkiksi.
Tehtiin paljon yksinkertaisia keittoja ja laatikoita. Ainakin minä tein.
Rahaa oli niukasti ja nälkäisiä suita enemmän.Ruoka piti olla mahdollisimman nopeasti valmis, töistä saavuttua kaipasi perhe kovasti murua rinnan alle.
Yksi sellainen nopeasti valmistuva oli siis se keitto, jota meilläkin syötiin usein. Siihen kukkaron mukaan joko jauhelihaa tai makkaraa. Lisäksi perunalohkoja, porkkanaa, lanttua, lihalientä.
Ruuasta en kuullut narinaa joten kait se maistui nälkäiselle.

Tein samaa retrokeittoa tänään, vuoden ensimmäisenä päivänä.
Tuli tuunattu retrokeitto!
Heittelin kattilaan lanttua, selleriä, palsternakkaa, porkkanaa ja kun ne alkoi pehmetä, lisäsin pakkasesta sekavihanneksia. Lihaliemikuutio kattilaan mukaan makua antamaan. Mausteiksi rkl hunajaa, 1 tl chiliä potkua antamaan, nakkipaloja ja palvikinkkukuutioita lihaksi. Ja paljon tilliä, kuivattuna. Tilliä kuluu minun keittiössäni aina paljon.
Makua tarkistaessa totesin, että kyllä siinä makumaailma sisälsi paljon vanhaa ja hiukan uutta sisältävä retrokeitto, joka kylmänä tammikuunpäivänä oli ihan paikallaan.