maanantai 9. lokakuuta 2017

FLUNSSAAA...

Ruska on mennyt ruosteeseen, ainakin täälläpäin. Tarkoittaa että sade on syönyt värejä ja tuuli pudotellut jo lehtiä maahankin.  Talven tuloa ounastelee..

Toinen merkki talven tulosta on se, että flunssa aalto pyyhkii jo näitäkin leveysasteita. Kuulee että siellätäällä sairastetaan. Niinpä. Niin täälläkin. On oikeastaan kolmas päivä, mutta ne päiväthän ovat niitä tartunta-alttiimpia päiviä. Pari eka päivää oli vaan niin kehno olo. Tätä se tiesi. Eilisen olin kuin jyrän alle jäänyt. Tänään sitten on pakki sekaisin kun sain yhden lääkkeen lisää verenpaineeseen, ja nappailen parasetamolia, hunajaa, valkosipulia ym, ym hoitojuttuja... ja lepään.
 Siksi postaus on 
teeaiheinen


sekaan sulatan hunajaa..
¤
En jaksa nyt enempää...kirjoittaa
tulen kun olo helpottaa

Moimoi

Maireanna

torstai 21. syyskuuta 2017

Torstai toivoako täysi?

Tänään aion tehdä paljon töitä. Aikomus... Iltapäivällä sen näkee miten kävi?

Ajattelin lähteä kaupungille, Eurokankaassa on vielä lauantaihin ompelu samaan hintaan verhoja ostaessa. Pimennysverho makkariin on ollut listalla jo pitkään, sillä ikkunassa on kyllä pimennysverho, mutta se on ompelematon.. ja silti  liian lyhyt . Arvaa ottaako se silmään nukkumaan mennessä se rispireuna? Ainakin minua.


Olen seurannut vaahteroitten värimuutosta, niillä on aikaa maanantaihin asti kellastua kunnolla.
Miksikö?
 Silloin rekisteröin luonnon värit taas kerran. Ja niitä kertoja minulle kertyy 75 vuotta syksyjä.
Ajatelkaa? 75 ? En olisi uskonut nuorena että tämänkin iän kirjaan itse! Eikä kunnossakaan ole valittamista, ainakaan pahemmin?  Huomaan vain sen että hitaammin hoituu asiat kuin on aikomus... Kipasta, kuin nuorena, on nyt hidasta :)




 Näitä upeita kuvia tuskin tänä syksynä saadaankaan, sillä sade syö ruskan värejä...
Onneksi on ollut kamera valppaana silloin kun on tarvinnutkin ikuistaa väriloistoa. Nämä ovat siis edellisvuosien kuvia ruskasta.


 Tästä minä tykkään. Maalarikaverini Juha Vehviläisen maalaama taulu on ihana! Kuva on otettu hänen näyttelystään joku vuosi sitten... Olisipa ollut varaa ostaa taulu omalle seinälle !

¤¤¤¤¤¤
¤ Vaan jos minä en nyt ala pukeutua ja lähteä torille, ¤ 
niin verhokin jää hankkimatta, plus moni muu juttu..
joten,
palataan!
¤
Mukavaa torstaita
toivottelee Maireanna.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Katse syksyyn ja vilkaisu vielä taaksepäin...

 Vettä on lotistanut viikonlopun.. no, eihän se syksy muuten tule?  Tuli muuten melkein laiskoteltua ihan ison käden mitalla koko viikonloppu, paitsi että jotakin pientä sentään tuli tehtyä:
Järjestellä hyllyjä, kerätä lehtiä kassiin että lähtevät paperikeräykseen, sain tehtyä jopa pienesti ruokaakin. Luin kirjaa... on meneillään mieleinen kirja, toinen odottaa ja huomasin kirjahyllyssä ostamani ihkauuden kirjan! No. Se ei sakkopäiville mene, joten saa odottaa.

 Sää lupaili tälle päivälle kaunista, joten taidan pistäytyä torilla. Siellä on mukava käydä, tuoksutella sitä kaikkea mitä syksy antaa.. marjoja, perunoita, juureksia, sieniä, kukkia! Kaikkea sitä mitä syksy tarjoaa. Mutta se fiilis on se tärkein! Jollakin tavalla näyttäisi,  että huonosta kesästä huolimatta ihmiset  ovat saaneet uutta energiaa ja ovat toimeliaampia? Vai onko se vain valmistautumista piiitkään talveen?

 Partsi koki siivouksen lauantaina. Paljon piti heittää kaatikseen, mutta on siellä ylläreitäkin? Jotkut kukat ovat kuin heränneet loistoonsa syksyn edetessä. Lyhtyyn laitoin kynttilän, siitä se pimeän karkotuskuuri alkaa...


 Mehuja, mehuja... ne virkistävät. Nämäkin kuuluvat pimeän karkotuskuuriin !

Ja se vilkaisu taakse. Aurinko laskee Naantalissa. On se niin kaunis näky!

¤
Mukavaa maanantaita, moimoi!

Maireanna
¤

torstai 7. syyskuuta 2017

Kotona ollaan, arki alkaa...

 Syksyn viileys tuntuu,... iholla, pinnoilla ulkona, kukat ovat kanervaa ja  muita kylmää kestävää. Se on syksy auttamatta, ei voi muuta sanoa.
Yksi päivä meni toipumiseen. Kun istuu junassa koko päivän, se tuntuu istumalihaksissa todella. On ollut pakko lähteä suvakävelylle liikuttamaan itseään.. ja sitten olikin oma saunavuoro. Olipa EETVARTTIA !

 Partsi on siinä kunnossa että orvokeista, saati muutamista kukista, ovat muisto vain. On edessä partsin siivous syyskuntoon !

Olen ollut Killimaarian likkana yläkerrassa päivin/öin, mutta tänään saa nukkua itsekseen sillä emäntä tulee kotiin huomenna. Vielä tänään se lilluu siellä Naantalin kylpylässä nautiskellen uimisesta.

Mutta !

Nyt tartun keittiössä kahvikeskukseeni ja keitän namikahvit ja sitten lähden Lidliin, tuohon ihan lähelle. Harkitsen tarkkaan mitä ostaisin ? Tekisinkö parsakaalia, raastaisin perunaa, tekisin röstiperunoita.. mitä lisäksi? Jahka keksin kaupassa...

Palaan asiaan... nyt moimoi.

Maireanna

tiistai 5. syyskuuta 2017

Loma ohi, Naantali näytti aurinkoiset kasvonsa. Viisi tähteä!


 Loma on ohi, mikään ei ikuista kestä. Jo lähtö lupaili että ei kaikki ole sitä mitä näyttää lomallakaan ? Näet kotoa lähtiessä sai Kuopion rautatieaseman siisteys 10 miinuspistettä. Oli nimittäin  täysin hoitamatomat portaat asemalaiturillle kavuttavana. Suorastaan yökättävät.

 Tässä terveiset VR:lle. Rappuja ei ole siivottu vuosiin, miksi? Hävettää kuopiolaisena.. suorastaan.
Ei paljon imartele matkailijoita tämä.

Toinen epäkohta oli Pasila. Jos ostat liput netissä, se tähtää automaattisesti vaihdon Pasilaan?

Meinasi mennä terveys Pasilassa.. huhuhh.. Ikuremppa kuulemma. Tehdään HIENOA asemaa.
En pitkällä tikullakaan tähtää junanvaihtoa Pasilaan tästälähin. ( Pitkäjalkaiset ja terveet, niille siellä ei liene ongelmaa, mutta tällainen lyhytjalkainen, etanan vauhtia kulkeva... kiitos ei ! )
Nitrot oli  myös tositosi tarpeen!

 Kun perille pääsi, niin siellä ei valittamisen aihetta löytynyt ! Ei mistään.  Ei se NAANTALIN SPA turhaan pidä viittä tähteään.

Sääkin oli sanansa pitävä...


 Ruoka hotellilla oli absolut hyvää!  Kun aamiaisella söi hyvin, mutta kuitenkin kevyesti,  niin ei ollut nälkä koko päivänä?  Ja mikä nautinto muutenkin oli  päästä toisen valmistamaan ruokapöytään. Sellaista  ei minulle usein tapahdu!
SPA:ssa lilluminen on taas oma juttunsa konsanaan. Kylpyläelämä on jotain luksusta johon en meinaa oppia.





 Muumi, muumi..  on kova sana ! Kotiin viemisiä etsitään tässäkin.




Hiljaisuus oli uskomaton juttu? Ulkona sekä sisällä!  Ei melua, huutoa, ovien paiskaamisia ?
Joskus sellaista vaan kaipaa... ainakin minä.
Nyt jaksaa taas, monta kuukautta täällä metelöivien nuorten, tai humalaisten seassa. Liikenteen melussa.
Arki alkaa. Kotiin palatessa taas  ne YÖKKIPORTAAT !
¤
Maireanna


torstai 31. elokuuta 2017

Syyskuuta aloitellaan... 10 vuotta bloggausta!


Kotona on jo ollut pakko etsiä villaista päälle, sillä pattereista sitä lämpöä ei heru ennen marraskuuta. Sellaista se on, vuokralaisena olo. Onneksi on sähköä seinässä, joten oma patteri puskee lämmintä jos tarvitsee.



Viereisen puistoaukion tiilikuviointia. Muuten kiva, mutta nuo penkit pitäisi maalata, ehkä tuo  tiilenpunainen olisi sopiva väri. Sääli vain että nuorisolla tahtoo olla spray mukana ja omat puumerkit pitää jättää !


Lempipenkkini iltapäiväauringossa, puiden varjossa tietenkin...


Meidän talo.


Koristeomenapuissa on omenat jo punaisia.
¤
ONNEA ITSELLENI, olisiko olisiko...


.....Olisiko leivoskahvien paikka!

¤
Tuli  nimittäin täyteen 10 vuotta bloggaajana. On tullut paljon kirjoiteltua 10 vuoden aikana, ja olen oppinut miten blogi kirjoitetaan, oppinut ottamaan kuvia, olen oppinut vaikka mitä, ilman kouluja.
Muutaman  blogin olen jo hävittänytkin avaruuteen, - tämä, ja Sirpaleet olen säilyttänyt.  Niihin kirjoittanut sillointällöin, joskus tiheästikkin. Mutta hengissä ollaan.. Annan tupa, Sirpaleet ja minä!

Kun tulen reissusta, niin katsotaan jospa järkkään pienen juhlan lukijoillekkin.. nyt on vähän kiirus. Pakkaaminen on kesken ja aamulla lähtö.  Moikka!

Maireanna

maanantai 28. elokuuta 2017

Lähtisikö? Aurinkoa hakemaan?

 Koko kesä siis meni ihan saavin saavissa, kuten edellisissä kirjoituksissa marmatin. Joten, lähtisinkö, että olisiko joku jemmannut sen kultapallon johonkin siinä kesäkaupungissa, Naantalissa, kun se kehuu niin itseään  olevansa Aurinkoinen?

 Olisiko Armas sen lämmikkeekseen piilottanut ?


Vai jemmasiko japanilaiset sen vahingossa
matkalaukkuun?
Viime vuonna kesä loppui viimeisenä lomapäivänä. Tuuli, satoi, oli kylmää.
Valkoposkianhet kokoontuivat lahdukkaan päiväksi mutta yöksi ne lensivät  suurina laumoina Tanskaa kohti.


Auringonlasku on upea näky.
Viimekesä oli ainakin kaunis.

Muumikauppa. Kukapa ei siellä haluaisi  käydä ?
¤
Syksyisin terveisin
Mairanna

lauantai 26. elokuuta 2017

Huomenta ! Lauantai- yöpaitapäivä !


 Sataa, tai paremminkin tihuuttaa kuin siivilästä.. Mutta ei se haittaa.  Tänään on nimittäin  sellainen päivä että yöpaitaa ei heitetä. No, oloasuun sentään vaihdan : )
Nostin pakkasesta sulamaan iltapäivän ruoka-ainekset, joten ei niistä huolta. Meinasin laittaa ihan perusruuan, Janssonin kiusausta omalla reseptillä. Anjovista ei kyllä ole, mutta katsotaan mitä kaapista löytyy..


Mihin tässä on joutunut pähkäilemään on se, että kun kesä oli sellainen kun se oli, niin nyt on D vitamiinin puutetta siellätäällä?  Auringostahan sitä olisi " kesällä " saanut, mutta.. eipä tuo paljoa naamaansa näyttänyt. Tässä sitä ollaan! Purkkiin on turvauduttava vaikka syönkin monipuolisesti muuten.

Vai mitä ?




Parin aamun aamupala näyttänee että terveellisesti syödään...


Aamunlehti kun tulee luettua, selattua Facebook , Tvitter, ja Instagram, niin joutaa " vähemmän tärkeisiin " asioihin. Joopa. Nuo kyllä jää varmaan vähemmälle kun asetun taas tähän blogikirjoitteluun. Pitäisi saada aikaseksi lehdenkin blogi ( Savon Sanomat, mobiililehti : )

Tätä rupattelua tällä kertaa..
Moi.

Maireanna

perjantai 25. elokuuta 2017

torstai 24. elokuuta 2017

HITAASTI...

Syksy tuntuu jo ilmassa selvästi. Tuuli on kääntynyt pohjoisen suuntaan, on koleat yöt, pihlajat alkavat saada väriä. Torilla  on viikonloppuna elonkorjuujuhlat. Siitä viimeistään maalaistalon entinen tyttö herää syksyn tuloon.

 Koulut ovat alkaneet ja ekaluokkalainen alkaa opetella kirjainten salaisuuksia.

Itselläni oli tällainen aapinen aikoinaan ja kun samanlainen tuli kerran vastaan kirpparilla niin ostin sen oitis!


Kun lukemaan oppi, niin siinä hujauksessa tuli luettua kaikki kirjat kotikylän koulusta. Sitten piti siirtyä kirkonkylälle ja vieläkin aistin sen tunnelman siellä! Jännittäviä aikuisten " oikeita" kirjoja! Ensimmäinen aikuisten kirja oli : Lapsi 312. Samaistuin siihen tyttöön itsekkin myöhemmin, sillä syntyperäni on hämärän peitossa, vieläkin.
 Kurtturuusu kukkii tähän aikaan vuodesta kauneimmillaan. Tuo kuva on parin viikon takainen ja kovin siinä pörräsi mehiläisiä.
Nyt , kirjastolla käydessäni ( aivan tässä lähellä ) huomion jalkakäytävällä paljon kuolleita mehiläisiä?  Saman huomioin viime syksynä, samassa paikassa, puun alapuolella?  Poika kyllä valaisi ilmiötä miksi tällaista tapahtuu, mutta surullista jokatapauksessa. Kuningatar on pesässään ja työmiehet kuolee...

 Syksyn merkkejä nämäkin.

 Usvaisia aamuja...

 Tämä polku on lempimaisemastani, Valkeisenlammen rannalta, Ruusupuistosta.

 Ruusupuistossa..


 Tämä hämyinen tie johtaa Löytöeläinsuojaan, josta haimme 5 v sitten kissan...


Killimaarialla onkin leppoisat olot kun on kolme lellijää. Herkkuja saa ja kevyitä keittoja, ne ovat sen lemppareita. Hoitaa linjojaan, ei syö paksuja pateita. Ymmärtää puheen ja vastailee jos viittii...


Kasvanut on killi jo kovin,
vaikka välillä käy salaatilla.
Vihreää on syötävä,
niinhän kaikki ihmisetkin syö?



Minä taidan nyt lähteä sauvakävelylle...
ei asiaa jääkaapille sitä ennen.
Toivon mukaan pian nähdään
vaikka kokkaaminen
HIDASTUUKIN.

Katsotaan missä merkeissä ensikerralla,
nyt oli tällainen luontoaihe.

Nähdään!

Maireanna

Tuorein postaukseni

FLUNSSAAA...

Ruska on mennyt ruosteeseen, ainakin täälläpäin. Tarkoittaa että sade on syönyt värejä ja tuuli pudotellut jo lehtiä maahankin.  Talven tulo...